D-Pennut
2.11.2015
Jo sunnuntaina iltapäivällä alkoi näyttää siltä että pennut syntyvät lähiaikoina, Wildalle ei maistunut ruoka, se oli levoton ja perusteli pesää sisälle koloihin ja ulos rakennusten alle. Hieman ennen puoltayötä alkoikin tapahtua, klo 23.20 syntyi ensimmäinen poikapentu, ja puoli tuntia myöhemmin heti seuraava. Tasaiseen tahtiin Wilda pyöräytteli poikapentuja maailmaan, kunnes numero 7 oli sitten pentueen ainokainen tyttöpentu. Olen tuumaillut että Wilda tekee lähes kaiken samoin kuin Kukka-emonsa, mutta että tämäkin vielä, Wilda itsehän on pentueesta jossa oli 7 veljestä ja Wilda. Veli nro 8:n jälkeen syntyi vielä yksi kuollut poikapentu, joka oli kyllä ollut kuolleena kohdussa jo pidempään. Näitähän aina välillä sattuu, ja saakin taas olla kiitollinen että kaikki sujui muuten hyvin, äkkiä ja luonnollisesti ja että Wilda ja pennut ovat reippaita ja pirteitä.
Koska A. Kiven 7:n veljeksen kaimat olivat laatikkonimettynä jo Wildan omassa pentueessa, on tämä veljesseitsikko ja sisko nimetty tylsästi vain D-kirjaimella. Laatikossa maitoa massuttaa hyvällä halulla siis Danny, Derek, Dante, Dylan, Diesel, Dale & Dave, siskonsa on Daisy. Hiki meinasi tulla poikia nimetessä, toiveikkaana kun olin miettinyt valmiiksi paljon d-alkuisia tytönnimiä! Pennut painoivat syntyessään (tässä on iso virhetoleranssi, vaaka oli vähän kehnosti asemoitu) väliltä 350-210g. Väriltään ne ovat varsin tummavoittoisia, paitsi pikkuinen tomera Diesel joka on saanut jo lempinimen Löpö.
9.11.2015
Kuulumisia taas, melkoisen huolentäyteisen viikon jälkeen. Alkuviikko mentiin vähän pentujen hidasta kasvua ihmetellessä, Wildalla ei oikein maidontuotanto päässyt syystä tai toisesta kunnolla vauhtiin, ja pentuen kasvu ei sekään sitten oikein lähtenyt vauhtiin. Pikku-Diesel kyllä paineli dieselveturin lailla seuraavaksi vanhimman eli Dannyn ohi, mutta kaikenkaikkiaan kukaan ei oikein kasvanut ns. normaalivauhtia, ja Danny kaikkein vähiten, joten kovasti siinä jo huolta pukkasi ja kasvattaja keitteli kaikenlaisia keitoksia hellalla vuorokaudet läpeensä, joko vastiketta Dannylle tai maidontuotannonvanhvitusruokaa mammalle. Perjantai-iltana viimein alkoi näyttää hyvälle, Wildalta tuntui tulevan kunnolla maitoa.
Mutta lauantai aamuna iski sitten seuraava kriisi. Aamulla pentukammarin lattialla oli ns. kiitettävä määrä oksua ja kakkaa, ja Wildakin suhteellisen voimaton (vähemmästäkin tyhjennysharjoituksesta). Onneksi pääsimme heti aamusta lääkäriin, Wilda nesteytettiin ja tutkittiin, veriarvot ja kohtu olivat normaalit, joten diagnoosiksi valikoitui suolistotulehdus, jonka syyllinen voi hyvinkin olla se jo parasta ennen päivän-ohittanut kuolleen pennun istukka, jonka Wilda ehti syömään. Tai muuten vaan istukat, vaikkei niistä koskaan ennen kenellekään ole minkäälaisia mahanpuruja tullut.
Tarvitseeko tässä yhteydessä mainitakaan, että kiitos vatsavaivan, maitokin tietenkin taas katosi nisistä uudelleen... Niinpä sitten kotiuduttua alkoi tehostettu vastikkeen keittely, nyt sitä piti jo yrittää saada syötetyksi koko laumalle etteivät painot lähde laskemaan. Siinä syöttöjen välissä ehtikin hyvin keitellä kattilassa tuttipullot ja taas jotain sellaista velliä Wildalle mitä se ehkä söisi... ja ylenpalttinen nukkuminen onkin ihan yliarvostettua. Sunnuntai-aamuna tuntui olo jo kasvattajallakin aika tukkoiselta, mutta sitkeästi oli vaan jatkettava pentujen syöttöä. Vähän dopingiakin käytettiin, eli Nutriplus-geeliä, kuten jo aiemminkin, pennuista se ei ole hääviä ainetta, mutta Wildasta ihan parasta herkkua.
Sunnuntai meni Wildan tilan jo vähitellen pikkuhiljaa kohentuessa, ruokaa ei tarvinnut syöttää aina puoliväkisin, pentujen tila pysyi suht vakaana, painoa ei paljonkaan tullut mutta toisaalta ei mennytkään mikä oli pääasia. Sunnuntai-iltana Wildalle tuli kamala nälkä! Ruokaa ei enää tarvinnut houkuttamalla tuputtaa, vaan mamma pisteli ison pytyn lihalientä, keitettyä jauhelihaa ja viiliä vauhdilla sisuksiin. Nisätkin alkoivat tuntua hiukan erilaisilta, ja Wilda viihtyi pidempään pentulaatikossa. Alkoi varovainen toivo herätä...
Nyt maanantaina ollaan edelleen toiveikkaita että kyseinen episodi olisi jo suurinpiirtein voitettu kanta. Pentujen painot nousivat vrk:ssa jo normaalisti tai lähestulkoon, tapauksesta riippuen. Silmissä ne näyttävät jo vähän pulleroisemmilta. Pikku-Dannykin keräsi painoa itselleen jopa enemmän kuin pari isompaa veljeään ja kaikki pennut tuntuvat tyytyväisiltä.
Onneksi myöskään Wildan antibioottikuuri ei näyttäisi saaneen pentujen massuja sekaisin, niinkuin antibiootilla on joskus tapana tehdä.
Eli nyt näyttää tällä hetkellä jo siltä, että valoisampaan suuntaan olla menossa. Kaikenlaista sitä pitääkin sattua, viime pentueen aikana Venlan nisätulehdus ja siitä aiheutunut kasvun hetkellinen hidastuminen, nyt sitten tämä. Aikalailla samoissa painolukemissa muuten ollaan, kuin viime pentueen pienimmäisten kanssa tässä iässä, ainoastaan pikkupojat Danny ja Diesel ovat pikkuruisempia, mutta ehkäpä pojat sieltä vielä kovasti kirivät kunhan kasvu alkaa kunnolla, ja ihan isoja ja raamikkaita walesilaisia kaikista C-pennuista tuli/on kehittymässä.
Eletään siis toivossa että Lumikki ja 7 kääpiötä alkaisivat nyt kasvaa kovaa vauhtia.
16.11.2015
Taas on viikko vierähtänyt viime päivityksestä, ainakin täältä meiltäpäin katsottuna hujauksessa kun ei-koira/pentuelämässäkin on tapahtunut kaikenlaista ja vauhdilla. Edellisen päivityksen aikana vielä vähän stressaavat ajat meneillään, huoli siitä että lähteekö pikkuväki kasvamaan kunnolla, nyt onkin iloista kerrottavaa! Joskus tiistai-keskiviikkopäivän vaiheilla alkoivat porukan painot taas nousta enemmän, eli Wildan maidontuotanto varmastikin hurahti taas paremmin käyntiin sairastelun jälkeen, ja se näkyi heti pentujen painoissa. Kaikki ovat kasvaneet siitä lähtien suht tasaista tahtia, jopa pikkuruinen Danny. Wildan antibioottikuuri teki kyllä sen minkä emon antibioottikuuri usein tekee, laittaa imetettävien pentujen masut sekaisin. Onneksi löysävatsaisuus ei ole tuntunut aiheuttavan enempää hidastelua kasvussa nyt kun maitoa on ollut enemmän, ainoastaan joskus vähän kellertäviä pentuja, kun puhdistuspalvelu Wilda on ollut poissa päivystyksestä. Se myös ehkä aiheutti, että välillä jokaisella oli painokäyrässä hiukan huonompi päivä, diagnosoin sen näkemäni perusteella masuvaivapäiväksi koska sitten seuraavana päivänä vaaka sitten taas keikkui isommissa päivälukemissa. Wilda sai tänään viimeisen kerran antibioottia, ja vaikuttaa hyvinvoivalta ja toipuneelta kun ruokakin taas maistuu kunnolla, joten toivottavasti tämä maito-tissi-vatsatauti yms -gate on lopullisesti jo ohi. Pennut ainakin vaikuttavat jo hyvinkin pulleroisilta ja tuntuvat "hyviltä käteen", isoimmasta pienimpään, ja ovat tyytyväisiä Wiltsun syötön jälkeen. Vertailun vuoksi, painokunkku on ilmeisesti aina parhaille paikoille kiilannut Dale joka huitelee ihan omilla lukemillään päälle 800g:ssa, pienin on siis Danny joka varmaan huomenna ylittää puolen kilon rajan, muut ovat sitten siinä 6-7 alkuisilla satagrammaisilla lukemilla välissä.
Ja meilläpäs onkin jo silmät auki! Lauantai-iltana bongasin ensimmäisen tirkistelijän, ja nyt on kaikilla jo silmät auki. Vauhtikin tuntuu pentulaatikossa jo kiihtyneet, pennut nousevat välillä jaloilleen, joten ihanat ajat ovat luvassa kun porukka alkaa enemmän liikehtiä ja haluaa tutustua myös tähän laatikon ulkopuolella pällistelevään outoon olioon .
Ensi viikoksi pitää yrittää saada muitakin kuin maitobaari ja nukkumiskuvia, ne vain ovat niin helppoja kuvauskohteita :).
22.11.2015
Jälleen on viikko vierähtänyt ja on aika tehdä pentujen elämän kolmeviikkoispäivitys. Aika tapahtumarikas viikko se on ollutkin, kun vain aina kaiken muistaisinkaan... Tärkein kai aluksi, viikon kasvuselvitys. Hyvin täällä on kasvettu, c-pentujen kanssa melkein samalla viivalla jo ollaan, isoimmat jo ehkä ylikin, paitsi pikkuinen Danny joka kasvaa omaa vauhtiaan. Isoimmat pennut painavat jo reippaasti yli kilon, Daisy ja Danny vielä tämän rajan ylittämistä odottavat. Loppuviikosta pennut ovatkin kirineet lähes räjähdysmäisesti, kun perjantaina saivat eteensä ihmeteltäväksi kiinteää ruokaa. Alkuhämmennyksen jälkeen muussi todettiin vallan maistuvaksi, ja sitä sitten on syöty valtavalla innolla ja suurella röpöttelyn määrällä, pöytätavat pennuilla eivät ole ihan vielä hallinnassa. Takkuisen alun jälkeen on ihanaa nähdä kuinka pennut tuntuvat pyöristyvän ihan silmissä.
Pennut alkavat jo liikkua hiukan enemmän. Käynti on hoippuvaa, mutta tasapaino kehittyy koko ajan. Koskahan ensimmäinen kiipeää kurkkimaan pentulaatikosta ulkomaailmaa, enteet ovat jo ilmassa että tämä saattaa tapahtua piakkoin, ja että "kuka eka laidalla" kisassa saattaa voittaa varsinainen musta hevonen pikku-D:n hahmossa. Danny on pieni, nopea ja ketterä ja voittaa isot veljet monesti vauhdissa.
Pentulaatikosta kuuluva äänimaailma on varsin monipuolinen, tuhinasta massutukseen, nyt sieltä on alkanut myös kuulua joskus sangen päättäväistä haukun tapaista pentujen halutessa ilmaista itseään ajankohtaisista epäkohdista (maitobaari ties missä jne). Pentujen tuttavapiirikin on kasvanut, kun loppuviikosta molemmat mummit ovat päässeet pentuja moikkaamaan. Alkuun tämä tapahtui vahingossa, mutta koska Wilda tuntuu mummien läsnäolosta pentukammarissa viis veisaavan, saavat Kerttu ja Kukkakin oleilla siellä kunhan olen itse kotosalla. Eipä tunnu vanhempia rouvia mokomat rääpäleet edes kauheasti kiinnostavan nyt kun kielletyn hedelmän maku on poistunut.
Keskiviikkona meillä kävi juttukeikalla Iltasanomien toimittaja ja kuvaaja, ja IS:n sunnuntai-liitteessä poseerasi 3 sukupolvea ipanoista Kukka-mummiin. Pikku-julkkikset ja emonsa ottivat heihin kohdistuneen median kiinnostuksen rauhallisesti, ja etupäässä nukkuivat haastattelun ajan.
30.11.2015
Pennut täyttivät 4 viikkoa, ja melkoisen tapahtumarikas ja etenkin muutoksia täynnä oleva viikko pikkuisilla on ollutkin. Pentulaatikko kävi auttamatta ahtaaksi ja sieltä kurkittiin pian urakalla, "kuka eka laidalla"-kisan voitti sitten Dante, lieneekö kuitenkaan ollut virallinen ykkönen kun ei aina olla näkemässä. Oli siis aika laajentaa pentueen reviiriä ja päästää ne totuttelemaan tepsuttelua pienempään aitaukseen. Siinä sitä sitten ihmettä riitti kun pentulaatikon etulauta aukesi. Ja eipä aikaakaan kun pennut olivat jo niin päteviä ja ketteriä liikkeissään että parin päivän päästä piti laajentaa leikkikehä maksimimittoihinsa josta alkuihmettelyn jälkeen riemua riitti. Yksi kummajainenkin siellä oli, vessalaatikko, jonne toivonmukaan pennut taas vähitellen menevät asioimaan hädän sattuessa. En vain tiedä luuleeko Wilda laatikon olevan johonkin muuhun tarkoitukseen... Siellä tuntuu olevan mukava imettää! Mutta nyt on vintiöillä tilaa painia, linkistä pitäisi aueta lyhyt näyte Dieselin ja Danten painihetkestä, Dannykin siinä vilahtaa.
Muutenkin pennut ovat kehittyneet kovasti. Painot nousevat mukavasti, masut saatiin löysälle jauhelihasta viikon keskivaiheilla, johtuiko sitten ahmimisesta koska jauheliha todella maistui vaiko päiväysvanhaksi menneestä paketita jonka olin kiireissäni napannut kaupasta tarkastamatta vaikka yleensä ne kyttäään, mene ja tiedä, mutta siitäkin taas selvittiin ja nyt ruokavalikoimaa on voitu jo lisätä oikeaan pentujen kuivamuonaan joka sekin tuntuu pennuille maistuvan. Pennut ovat jo kovasti kiinnostuneita ainakin kasvattaja-ihmisestä ja hierovat innokkaasti tuttavuutta. Viikonloppuna kävi myös useampi tulevia pennunomistajia pieniä moikkaamassa, taisi vain olla enimmäkseen unisia pentuja ihailtavana.
Myös hampaat tuntuvat jo suussa ikenien alla, eivätköhän ne puhkeakin ihan kohta, ja sitten koittaa kasvattajaihmisen tuskien viikot, kun niitä uusia hampaita täytyy pikkupiraijoiden kokeilla varsinkin nilkkoihin ja varpaisiin.
7.12.2015
Pennut täyttivät 5 viikkoa, ja on jälleen aika kertoilla vähän kuulumisia. Ensinnäkin, mainitsinko viime päivityksessä ne HAMPAAT. No, heti päivityksen tehtyäni mentyäni puppejen sekaan, sain tuta että nyt ne ovat puhjenneet. Siinä paha missä mainitaan. No, ensikokeet olivat varovaisia ja helliä, mutta nyt välillä on ollut aihetta jo todellisiin tuskankiljaisuihinkin. Pennut tulevat innoissaan moikkaamaan kun aitaukseen menen, mutta monesti jo tutustuminen kasvattajaihmiseen ja sen kummallisiin vaatteisiin yms johtaa siihen että pienet neulahampaat iskeytyvät kokeilleen varpaaseen tai vaikka vatsaläskeihin, se tekee varsin akupunktiomaisen elämyksen etten sanoisi!
Muutenkin pennuilla alkaa välillä olla jo aika hurjat painit keskenään, ja ärinä ja purina on melkoinen. Rouvakoirien haukku ja jotkut oudot äänet muualta kuten se alkuun se kovin omituinen imuri, saavat joskus pikkukoirat syöksymään joukolla piipittäen piiloon nukkumakaukalon taakse,
mutta aika pian sieltä tullaan uteliaana katsomaan, etteikö se taivas tippunutkaan niskaan ja mikähän se kummallinen ääni oikein on. Kauan ei jaksa pikkukoiraa tämän maailman ihmeellisyydet järkyttää. Ihanan reippailta temmeltäjiltä pojat ja sisko vaikuttavat, jokohan pian päästäisi ulkoilemaankin, ainakin säätiedot lupaavat paitsi vielä jouluisen lämmintä mutta myöskin vihdoinkin ehkä hieman kuivempaa keliä, joten josko tästä pikkuhiljaa päästäisi uloskin ihmettelemään maailman menoa. Ainoa mikä menoa haittaa on tuo pimeys joka iltaulkoiluja saattaa alkuun rajoittaa. Viikonloppuisin voidaan sitten säiden salliessa ulkoilla enemmän kun päivänvaloa riittää, ja kunhan pennut tottuvat pihalla vilistämiseen, ei haittaa enää pimeyskään, aina ne sieltä pimeydenkeskeltä puuhistaan ovat löytyneet.
Pennut kasvavat nyt hyvää vauhtia, pikku-Dannykin alkaa jo varsin hyvin maastoutua muiden joukkoon, hienosti se on kirinyt isompiaan kiinni. Mutta jonkun on aina oltava pienin, tässä pentueessa se on Danny, eikä toisessa päässä taas Dalen asemaa pentueen punkerona uhkaa kukaan.
14.12.2015
Nyt sitä sitten on päästy jo kokeilemaan, ulkoilua! Perjantaina olosuhteet vihdoin suosivat ja oli aika kuskailla pikkuväki pihalle ihmettelemään suurta maailmaa. Alkuun hiukan piipiteltiin tätä kummajaista, mutta äkkiä pikku rohkelikot alkoivat retkeillä yksin tai porukalla jo hieman kauemmas rappusten edestä. Löpö-raukka jo eksyi omilla yksityisillä tutkimusmatkoillaan "pentukoloon" saunan rappusen alla, missä pennut ovat pruukanneet painia ja leikkiä joukolla, ja ties mitä sinne on kannettettu vuosien saatossa. Pienten surullisten piippailujen jälkeen saatiin Löpö sieltä tulemaan poiskin samaa reittiä ja eiköhän sieltä taas osata pois toiste. Selvästi ulkoiluun heti tykästyttiin, olosuhteet eivät ole vielä olleet kovin suotuisat sitä säännöllisemmin harrastaa. Ulkosalla on saatu ihmetellä monta asiaa, erilaisia vempeleitä ja kasvillisuutta, ja onhan siellä ollut mummi ja vale-mumminkin, vm. oikein pentuja rakastaakin ja niiden kanssa pitää seuraa ja leikkiikin. Ulkoilun jälkeen sitten ihanasti väsyttää, ja nukkumaan kömmitään röykkiöksi koppaan taikka ihan hajalleen pentuvankilaan.
Tällä viikolla on taas luvassa jänniä uusia juttuja pentujen kokemuspiiriin. Viikolla saadaan mikrosirut nahan alle, nimeämisetkin on pakko pitää sitä ennen (huh), loppuviikosta matkaillaan eläinlääkärin tarkastukseen, ja matolääkettäkin pitäisi taas nautiskella. Kammottavan äkkiä aika tuntuu kuluvan, hirvittävän haikeaa ajatella että reilun 2 vkon päästä ensimmäiset pojat jo lähteävät omiin koteihinsa.
20.12.2015
Tällä viikolla pentujen elämässä on tapahtunut suuria asioita. Ulkoilua on jatkettu sään salliessa, ja ensimmäinen tuntuma lumeenkin on saatu. Olisipa vain kuivia ja kivoja päiviä joulunakin, ulkoilu on pennuista hyvin mieluisaa. Ulkoa löytyy kaikkea mielenkiintoista puuhaa, ja valemummi leikkii pentujen kanssa hyvin mielellään, oikea mummi saattaa kavuta pihakiven päälle turvaan pikkuterminaattoreilta.
Pennut saivat nimet, ja koska Lexa-isä on Hollannista kotoisin, tuli heistä sitten mielleyhtymänä siihen tulppaanilajikkeita joskin tarkoittavathan nimet toki muutakin. He ovat:
Dirlian Danny Blind : Danny
Dirlian Dark Star: Derek
Dirlian Dream World: Dylan
Dirlian Double Ace: Diesel
Dirlian Delta Red: Dale
Dirlian Don Orange : Dante
Dirlian Dutch Sunrise: Dave
Dirlian Double Sugar: Daisy
Keskiviikkona pennut saivat mikrosirut niskaansa, ja perjantaina matkailtiin eläinlääkärintarkastukseen. Edellisenä päivänä pennut saivat kuljetusboksin ihmetelteväkseen "kotiinsa" ja paljon siinä riittikin tutkittavaa. Kiva kapistus vissiinkin, kun aina siellä joku sitten nukkui. Matka tohtoriin meni suhteellisen hiljaisesti, tarkastuksessa oltiin ihan mallikelpoisesti, ja kotimatkalla oli hiljaista kun tällä kertaa koko jengi veteli hirsiä. Tarkissa koko porukka todettiin moitteettomiksi, kaikilla oli ok purennat, koko poikalaumalla tuntuivat kivekset ja kaikki muukin oli normaalia.
Nyt sitten saamme viettää tällä kokoonpanolla vielä tämän viikon ja joulun, sen jälkeen taitaa pikkuhiljaa alkaa väki vähentyä kun pojat alkavat muuttaa koteihinsa. Onhan täällä kyllä vielä kaksi veljestä omaa rakastavaa kotia vailla, siskotyttö taitaa olla lunastamassa Kaarenkylän passia, ja jää mummikoirien seuraksi kotiin.
1.1.2016
Uusi vuosi, uudet kujeet, sanotaan. Joulukin meni omalla painollaan, hyvin koiramaisesti :) . Joulun jälkeen pennuilla kävi vieraita, Lexa-isän omistaja Sirpa, sekä Aino, joka on ottanut ylläolevat potretit pentueesta, kiitos niistä. (Kaikki eivät olleet ihan niin yhteistyöhaluisia, mutta kuvat saatiin, ja järjestys on: Dylan, Dave, Danny, Dante. Diesel, Dale. Derek ja Daisy.) Sitten alkoi meillä vähän haikeat ajat, kun muuttoliike omiin koteihin alkoi. Ensimmäisenä lähti tiistaina Dylan josta tuli omassa kotona Rudi, seuraavana päivänä oli Daven ja Dannyn vuoro. Uusi vuosi vietettiin vielä 5 pennun voimin, ja rauhallisesti vietettiinkin, pienet eivät paukkeita noteeranneet, joko vetelivät uniaan tai sitten harrastivat ominaistyypillistä riehintaansa :D . Tänään oli sitten Danten vuoro muuttaa omaan kotiinsa, sunnuntaina lähtee Diesel, ja sitten täällä onkin varmaan jo ihan luonnottoman hiljaista. Omaa kotia etsivät vielä Dale ja Derek, Daisy tunnetaan nykyään nimellä Hippu, melkoinen kultahippu kun on pentueessa jossa tuli 7 urosta ja vain yksi ainoa tyttöpentu, ja se on lunastanut paikkansa mummikoirien seurana, mummit eivät vain ehkä vielä arvaa mikä niitä odottaa kunhan pieni pyörremyrsky jää yksikseen niiden seuraksi kaikkien poikmien joskus muutettua omiin koteihinsa...
10.1.2016
Aika kuluu huiman äkkiä pentujen kanssa puuhaillessa, taas on toista viikkoa vierähtänyt viime päivityksestä. Kotona on vielä villi troikka Dale, Derek ja Hippu, kuluneella viikolla Derekille löytyi oma koti Helsingistä, mutta vintiö viettää vielä ensi viikon meidän ilonamme, ja tekee myös comebackin kotikenneliin hetkeksi helmikuussa. Joten enää Dale-pojunen olisi kotia vailla, toivottavasti sopiva koti löytyisi pian ja Dalekin pääsisi harjoittelemaan jo omaa elämäänsä. Vaikka lystiähän kolmikolla kyllä on keskenään. Pakkaset ovat nyt loppiaisviikolla todenteolla paukkuneet, ja ulkoilla ei olla voitu ihan kauhean pitkiä aikoja, mutta hyvin mieleistä se heille kyllä on, ja kunhan ulko-oven saan auki jo vaateliaita ääniä päästelevälle pentutriolle painaltaa se jo täyttä höyryä samantein toiselle puolen tonttia. Meno on kovaa, ei tunnu pakkanen vauhtia hiljentävän, mutta varovainen voi toki olla, mummikansalaistenkin kanssa olemme paukkupakkasilla tehneet lyhyempää lenkkiä.
Viestit jo maailmalle muuttaneista sisaruksista kertovat, että kovasti reippaita on oltu oman kodin haltuunotossa, ruoka maistuu eikä muutenkaan ikävä kotikenneliä ja sisaruksia taida vaivata, kun on ikiomat nurkat ja ihmiset hallinnoitavana, parilla vielä koirakaverikin. Dave on edelleen Dave ja asustelee 11v. kasvattini Rikun kaverina, Löpö-Dieselistä muuntautui omassa kotona Romeo, ja Dante tunnetaan nykyään nimellä Ben, Danny taisi tiputtaa vain toisen n-kirjaimen kirjoitusasusta että vältetään liiat assosiaatiot ikäloppuun iskelmälaulajaan :D .
18.1.2016
Eilen oli vaihteeksi taas näitä haikeita päiviä, kun Derek lähti omaan kotiinsa Helsinkiin. Derekistä tuli uudessa kodissaan Bobby. Yllä kuvia villin kolmikon viimeiseltä yhteiseltä ulkoiluhetkeltä , mummit mukana tottakai. Pakkanen paukkui taas kiitettävästi, kummikaan se ei hurjaa kolmikkoa tuntunut vaivaavan pahemmin. Nyt täällä siis enää temmeltää sisko ja sen veli, ja eletään toivossa josko Dalellekin kiva koti löytyisi vielä.
25.1.2016
Sisaruskaksikolla on ollut vauhdikas viikko. Pakkasellakin ulkoiltiin sitkeästi. välillä jouduin hakemaan kaksikon sisälle väkisin. Hihnassakävelyharjoitukset saatiin alkuun vihdoin viimein, ensimmäistä kertaa kaulapantaan ja hihnaan puettuen pentujen ilmeet olivat paljonpuhuvat, suureman luokan vapaudenriistosta tuntui olevan kyse! Mitä muuta voi kai odottaa, jos on viitisen viikkoa kiidetty vapaana pihalla ja sitten tämmöinen kammottava keksintö. Seuraaavalla kerralla ulkoilu meni jo paremmin, ja pennut kipittivät tienreunaa ihan reippaasti. Perjantaina käytiin rokotuksilla, siellä oli pennuista kamalan kivaa, joka paikkaan olisi pitänyt päästä ja hännät viuhuivat, piikkiä ei taidettu huomatakaan. Eläinlääkärillä vaani paparazzi, joka otti asiakkaista todisteeksi oheisen kuvan.
Viikonloppuna löytyi viimein koti viimeisellekin veljeksistä, Dale säilyy ihan Porvoolaisena ja muuttaa omaan kotiinsa ensi viikonloppuna. Joten nämä taitavat olla viimeiset pentukuulumiset tällä erää, puppekamerakin on ollut jo poissa käytöstä koska pennut viettävät niin paljon aikaa jo muualla kuin vankilassaan jossa lähinnä nukkuvat.